Lohikäärme ja seitsemän prinsessaa

Synkeän metsän keskellä kohoaa synkän synkeä vuori
Vuoren juurelle ratsasti kerran prinssi niin uljas ja nuori
Hän vuorenseinämän luolasta kuuli outoa valitusta
Siellä itki ja ulvoi lohikäärme suuri ja synkeän musta

Itki lohikäärme: "On niin ankeaa
Kun aina haukutaan hirviöksi
On mulla vankina seitsemän prinsessaa
Jotka olen saanut perinnöksi"

"Yhdellä heistä on huoneessaan tuhat kenkää paritonta
Toinen on tarinoita kertonut jo yötä yhtä monta
Kolmas kovin äänekkäästi kun rouskuttaa omenoita
Istuu neljäs lammen rannassa ja suutelee sammakoita
Viidennellä on tukkaa niin, että luola jo hiuksiin hukkuu
Kuudes ei herneeltä unta saa ja seitsemäs vain nukkuu ja nukkuu"

Vielä lohikäärme jatkoi: "Jos vain on sulla sydäntä, prinssikulta
Viet pois nämä seitsemän prinsessaa ja samalla murheet multa"
Prinssi näki, että hirviön elämä ei ollut lainkaan onnellista
Hän ratsasti kotiin ja avuksensa pyysi kuusi prinssiä naapurista

He hakivat prinsessat luolasta
Ja pian kaikki viettivät häitään
Lohikäärme synkeällä vuorellaan
Ilosta nyökytti kaikkia päitään