Jouhikko
Jossain Toijalan takana on synkeä salo
Sen uumenissa kylä, vain muutama talo
Siellä pikkupoika-Kusti kerran isältänsä aneli:
"Taatto kulta teepä mulle joku soittopeli"
Pian kaikui kylän takainen louhikko
Soi Kusti-pojan polvella jouhikko
Jouhikko
Puusta koppa soittimeen, kielet hevonhäntää
Ääntä kohti kylänväkikin jo kohta säntää
Eipä Kusti-poikaa enää tuntisikaan samaksi
Äkkiä hän opetteli tositaitajaksi
Ei kehua voi paljolla rahalla
Mutta soittaa vaikka kyykyssä tai mahallaan
Jouhikkoa
Ei tarvita pelejä, ei televisioita
Kustille kun sanoo vaan: "Hei soita, poika, soita"
Heti alkaa kuulua taas tuttu jousen narina
Ja Kusti säilyy kaikkien sankarina
Koko kylä pysyy hyvällä mielellä
Kun Kusti soittelee kolmella kielellä
Jouhikkoa