Minä en parantunut
Herätkää, oi mestari;
Tämä väkijoukko,
Nämä ihmiset,
Perin eriskummalliset...
Niin kai käy ajoittain,
He ilmestyvät jostain,
Lehahtivat noin vain
Sisään...
Enkä siis teitä,
Enkä sen koommin isää
Ehtinyt apuun pyytää.
Takaovi ei kai
Sitten ollutkaan lukittu.
Anteeksi, oi mestari:
Ei teidän tarvitse
Syyllistä maan alta kaivaa
(dementiako minua vaivaa?)
Mutta onhan toki toisaalta
Se, oi mestari,
Groteskisti vienoa
Ja perin hassua, kun
Kansakuntamme suurmiehet
Kuolaten konttaavat ja
Kiitetty kirjailija antaa tassua.
Ja pyynnöstä jätteet syö.
Yö:
Mutta ehkä onkin niin, että
Pysyäksemme muonissa
On veri vaihdettava, siispä
Liisteri suonissa
Virratkoon!
Herätkää, oi mestari;
Alkoi mahassa velloa
Kun minä pakana
Katsoin kelloa, ja
Pian kai taas lakana
Tuo puhdas valkoinen (2x)
Verestä on ryvettyvä...
Anteeksi, oi mestari;
Minussa on kai
Syyhypunkki...
Mutta niin on hyvä.