Kaiho de gracè
Kaarle Viikate
Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu
Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu
Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan
Ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan
Mut kuolen tai en
On kaipuun määrä tasainen
Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan
Vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan
Kuolen tai en
On kaipuun määrä tasainen