Monenmoista

Nainen kuiskaa apuun jumalaa
Kun vanhat haavat vielä satuttaa
Hän polvistuu ja salaa unelmoi
Että muistot saisi itkettyä pois
Alttarin linat kertoo tarinoita joita
Ei ymmäärtä voi meistä kumpikaan
Monenmoista rakkautta sitä onkaan

Syvälle sun sylin piloudun
Ja kauhueni eteen rauhoitun
Sä sanot hengitetään hetki kahdestaan
Ja antaa maailman huutaa huutojaan
Olen sua suurempi
Mut voimasi on visaampaa

Ei kukaan lovtaa taalta mua saa
Monenmoista rakkautta sitä onkaan
Monenmoista rakkautta sitä onkaan

Monenmoista rakkautta
Saapunut on kansa kuulemaan
Mitä poika tahtoo sanoo laulullaan
Tuhat sydäntä kun sykkii rytmiin kielisoittimen
Noita katseitanne likaa pelkää en
Oon hauraampi kuin mitä suoiamuuri näyttää
Kai sitä teille voin taas vähän raottaa
Monenmoista rakkautta sitä onkaan
Joo monenmoista rakkautta sitä onkaan
Joo monenmoista rakkautta sitä onkaan