Paranoid #11
Tuskan parahdus
Mä oon kyllästyny pohdiskeleen
Myin asunnon, ostin veneen
Suoraan roskiin postit menee
Pimee puoli esiin pilkisti, kiltisti ensialkuun
Mut sen hirtin vaik irvistin
Jos joku luulee, et joskus joku riittää
Nii ei ikinä, tuska on yhtä ku kipinä
Elämäni kuplassa, puhtaassa turvassa, autuaan turhassa
Ei mul oo mitään maalii
Tavotteena vaan hautaan arvoesineitä haalii
Tietoa sinne dementoituvaan kaaliin
Tuhannelle todistajalle näytän sit saaliin
Jos voisin lekalla lyödä tohon graniittiin loven
Että "Minä olen Mikko, tällainen olen"
Niin sen tekisin, ei tarvi kysyy kahesti
Ku jos en tipu kohta, hyppään jatkeeks tän trapetsin
Hirttäydy, niin petyt
Älä hirttäydy, niin petyt
Hirttäydy tai ole hirttäytymättä
Niin joka tapauksessa vaan petyt
Yritä jotain, niin petyt
Älä yritä mitään, niin petyt
Elä vittu täysil tai kuole tähän paikkaan
Niin joka tapauksessa vaan petyt
Petyt elämään
Mun ei tarvi todistella, et mä oon kova
Koska vittu mä en oo
Mut mä oon katkera, katala, kavala ja yllättävän sadistinen
Eli älä vittuile, joo
Mul on taskus pienet terävät teflonsakset
Ja kun sä lakanois lampaitas lasket
Nii mä ulvon sitä punasta kuuta
En osaa mitään muuta, mä en osaa mitään muuta!
Mä en oo erityinen, enkä erilainen
Mut en myöskään tarpeeks kypsä et toimisin sen mukaan
Sataa vaan, koska pilvet mua seuraa
Ukkostaa, mut ei kuule sitä kukaan
Ei kukaan tunne oikeeta mua
Saanko piraattipuolueelt apua
Oon feikki, fuula, ku jäljennös virolainen
Mä valehtelin kaiken
Valehtelin kaikille kaiken
Kaikki mitä sanoin oli paskaa
Kaikki mitä olin oli paskaa
Koska kaikki on paskaa
Yritän miellyttää niitä joita mä vihaan
Ja niitä joita muka vihaan, mä kadehdin
Niitä joita esitän kadehtivani, mä säälin
Ja ketä muka säälin, mä panin
Kaiken se vaatii, ku uskoo et on uskomaton
Aivan naatti, raukka, pieni sosiopaatti
Ja luoti lepää mutkassa
Kuolleessa kulmassa joku saa surmansa
Vuosi hiljasta, tunti meluu
Joku kaunis päivä mä vielä kuolen tähän liiotteluun
Ainoo todellinen kysymys elämästä painaa päätä
Tähänkö sen päätän?