Elämää

[Verse 1]
Ostarin kulmalla, pulloja pulkalla
Röökii kiskalta tytöille kulman taa
Humalas, kun mun jumala
Luodessaan mut, siks en näytä sen kuvalta
Kovempaa kävelen sokeena
Lumisateen läpi, et esteet vois mua opettaa
Komennan oikeeta ja vasen seuraa
Mut teen sen sivarina, mä en tarvii aseen seuraa
Havahdun, koira haukkuu
Yksin Siwan edessä, ku omistaja laitto laukkuun
Kaupas, kaljaa maksamat
Ja saksanpaimenkoiran olis aika käydä paskalla
Alla tän kaiken loskan
On elämää jota joku saattaa pitää roskana
Mut ite en kelais silleen koskaan
Koska joku sitä myy ja sille löytyy aina ostaja

[Kertosäe]
(Tämä on) Mä kuljen pitkin näit hankii
(Elämää) En tunne olevani elämäni vanki
Mä tunnen tuiskun ja pakkasen
Mut silti omat ongelmani ratkasen ja kierteeni katkasen

(Tämä on) Mä kuljen pitkin näit hankii
(Elämää) En tunne olevani elämäni vanki
Mä tunnen tuiskun ja pakkasen
Mut silti omat ongelmani ratkasen ja kierteeni katkasen

[Verse 2]
Sorsa hangella saa pullaa talvella
Ei hannaa mennä veteen ja siks joutuu aina palella
Ankkalammella on aiempaa rankempaa
Nuoret imee kyykkää, toisinku niiden vanhemmat
Aikanaa, ei annetta haitata
Tekemättömät tyhmyydet lasten toimest paikataan
Ja aikanaa me taas kaivataan
Näitä aikoi takas, ku sit taas joskus on taas vaikeempaa
En usko että ajat edes muuttuu
Tai muuttaa ne muotoo, mut vanhaan ei voi juuttuu
Yhtä paha, vaikka tää pal on nyt
Ku ennenki ja ennenki kelattii et kauheint on just nyt
Sama tyttö jol on hepatiitti nyt
Ei ois eläny ees näi vanhaks sovittaessaan syntei
Tää on elämää, valitettavasti
Mut varmasti jokainen löytää oman tien perille asti

[Kertosäe]
(Tämä on) Mä kuljen pitkin näit hankii
(Elämää) En tunne olevani elämäni vanki
Mä tunnen tuiskun ja pakkasen
Mut silti omat ongelmani ratkasen ja kierteeni katkasen

(Tämä on) Mä kuljen pitkin näit hankii
(Elämää) En tunne olevani elämäni vanki
Mä tunnen tuiskun ja pakkasen
Mut silti omat ongelmani ratkasen ja kierteeni katkasen