Työtön kummitus
Yksi, kaksi yy, kaa, koo, nee
Mä kerran horjuin kotiin, oli myöhäinen ilta
Öljylamppuun tulen tuhersin
Takka lämmön antoi, paloi piipussa kilta
Kai keinutuoliin hetkeks torkahdin
Koska siitä säpsähtäen, mä ylös ponkaisin
Ja omituista kummajaista silmiin tuijotin
Tää istui ihan hiljaa, ja katsoi takaisin
Mun mieleeni toi ujon kamelin
Hiljaisuutta kesti kai minuutin kaksi
Mä henkäisin ja piinan katkaisin
Mut mönkiäinen muuttui vain pelokkaammaksi
Kun henkilöllisyyttään kysäisin
Yhtäkkii laulamalla tää alkoi kertoa
Kammottavaa tarinaa, jol' ei oo vertoa
Edessäni itki työtön kummitus
Ei yhdellekään ollut kauhistus
En enää keltään saa niskavilloja nousemaan
On haamuilu jähmeää
Ei tunnu miltään jos yhdyn mä ulvomaan
On holveissa tympeää
Aikuiset ei usko muuhun kuin mammonaan
Lapset vetää kamaa tai palvoo saatanaa
Kaupungeissa valot palaa, paukkuu, rämisee
Ja yötä päivää auki on TV