Väsynyt rakkaus

Sä liikkumatta makaat peitteelläsi,
yhä uniesi usvaa silmissäsi.
Niin pitkä matka sua koskettaa,
oot poissa jo, en sua kiinni saa.
Tuuli raapii kovin kynsin ikkunaa,
me mitä enää tästä odotamme?
Vielä voisimmeko kerran uskaltaa?
Hiljaisuuteen heittelemme sanojamme.

Me emme jaksaneetkaan enää rakastaa.
Niin monta sanaa sanoimme,
vaan emme yhtään oikeaa.
Talven jälkeen kesää kehrää maa,
vielä kerran voitko mua odottaa?

Sun tahdoin kantavan mun varjojani
itse antamatta mitään takaisin.
Perille en koskaan päässyt matkallani,
kun kiihkeästi omaani vain kyselin.
Etsin tietä sinun lukses vielä kerran,
vanhan taakseni jo jättää tahtoisin.
Mua odotatko pienen hetken verran?
Saanhan viimein käydä hitaammin?

Me emme jaksaneetkaan enää rakastaa.
Niin monta sanaa sanoimme,
vaan emme yhtään oikeaa.
Talven jälkeen kesää kehrää maa,
vielä kerran voitko mua odottaa?