Sadetta

Kun sade taukoaa sen tuoksu vain jää –
mä hämärässä hengitän elämää.
Jo täyttymystä tarjoaa,
kostea ja lämmin maa,
kai ihan kohta yökin jo saa.
Mä jostain kuulen huudon huolettoman,
juon vähän viiniä ja naurahdan.
Nyt muistan mitä kuiskasin sinua kun suutelin
ja kuinka koski kun rakastin.

Sadetta kun saa halkeileva maa,
pisaroiden pilvi peittää puut.
Minä kuihdun kuivuudessani
kunnes sateena sä tuut.
Sadetta on yö,
janoisena lyö sydämeni luokses kaivaten.
Painan pääni rintaas sykkivään
satees vastaan ottaen.

Nään ihos paahtuneen ja niin pehmoisen.
Sun kylkiluusi, kaulan ja kämmenen.
Jos silmäni mä suljen vain,
lähestyt mua koskettain –
oot kauneinta mun maailmassain.

Sadetta kun saa halkeileva maa,
pisaroiden pilvi peittää puut.
Minä kuihdun kuivuudessani
kunnes sateena sä tuut.
Sadetta on yö,
janoisena lyö sydämeni luokses kaivaten.
Painan pääni rintaas sykkivään
satees vastaan ottaen.

Kun sade taukoaa vain tuoksus jää,
taas hämärässä hengitän elämää.
Näin kaikki kypsyy hiljalleen avautuen ihmeeseen
ja kasvan kanssas rakkauteen.