Ei meistä koskaan tule aikuisii
Vanha talo tyhjenee
pahvilaatikkotorneja
vielä menen olohuoneeseen
katselen meistä kuvaa lapsena
siinä sä pidät musta kiinni
kun roikun sillankaiteelta
me sovittiin et kumpikaan
ei toista pudota toista pudota
Oli silmissä tulta ja vakavaa voimaa
sä vihasit sääntöjä niinkuin sotaa
Ei meistä koskaan tule aikuisii
eikä me koskaan mennä naimisiin
me kolmen kaljan jälkeen niin totisina vannottiin
Nurmikoita ja lumitöitä
lapset ajoissa nukkumaan
sähköpyörällä töistä kotiin
sama huomenna uudestaan
mietin miten tähän on tultu
miten aika kuljettaa
ja miten sinä meistä olit
se joka piti kiinni sanoistaan
Oli silmissä tulta ja vakavaa voimaa
sä vihasit sääntöjä niinkuin sotaa
Ei meistä koskaan tule aikuisii
eikä me koskaan mennä naimisiin
me kolmen kaljan jälkeen niin totisina vannottiin
Ei meistä koskaan tule aikuisii
ei vaikka äidit sitä tahtoi niin
me ilta illan jälkeen vaan kauemmaksi kadottiin
Oli silmissä tulta ja vakavaa voimaa
sä vihasit sääntöjä niinkuin sotaa
Ei meistä koskaan tule aikuisii
eikä me koskaan mennä naimisiin
me kolmen kaljan jälkeen niin totisina vannottiin
Ei meistä koskaan tule aikuisii
ei vaikka äidit sitä tahtoi niin
me ilta illan jälkeen vaan kauemmaksi kadottiin
sä pidät musta kiinni
kun roikun sillankaiteelta
me sovittiin et kumpikaan
ei toista pudota toista pudota