Sanat pimeydestä

Entä nyt, entä nyt kun kaikki savuun haihtuu
En varjoakaan nää (en tänne jää)
Vielä nyt, vielä nyt kun askel tyhjää kaikuu
Yön mustaksi maalaa

Rinta rinnan, hetken verran
Nostan maljan, vielä kerran
Viimeisen

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään
Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen)
Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan
Polkumme päättyy alle sammaleen

(Iloon suruun syvimpään)
(Alhoon alle sammaleen)
(Iloon suruun syvimpään)
(Alhoon alle sammaleen)

Repiessään meidät he eivät itke
Vaan tekevät sen hymyillen
Syvyyksistä huokaa tuska
Soi pimeydessä sanat hiljaiset
Viimeisistä hetkistä
En irti vielä päästä kaiken muistaen
Taas toivo hauras vihaksi palaa
Eikä sammu ennen kuin kylmenen

Huominen, huominen taas uuden varjon näyttää
Siks’ tänään taistelen (tänään taistelen)
Vaimeten, vaimeten viel’ kerran huudot hullujen
Ja silloinen vaikenen

Rinta rinnan, hetken verran
Nostan maljan, vielä kerran
Viimeisen

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään
Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen)
Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan
Polkumme päättyy alle sammaleen (viimeisen)
Iloon ylimpään ja suruun syvimpään
Kuu kapenee, se meitä vie
Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan
Polkumme päättyy alle sammaleen