Kirjoitan runoja
Kun toiset hoippuu yöstä kaupungin
voi tuntuu papereilta seinätkin
niin kulumaan saan ajan helpommin
kun mä kirjoitan koko yön runoja
Niissä kuu on piippu hampaissaan
se nukkuu siirappia varpaissaan
ja vaikkei sointuisi ne ollenkaan
mä vain kirjoitan joka yö runoja
Kovempaa vielä
vähän jos voi
ei koskaan liian lujaa musiikki soi
kun kaikki muut on jossain juhlimassa
mä vain kirkjoitan koko yön runoja
Vähäsen vielä
lisää jos voi
niin kohta yössä koko kortteli soi
ja vaikka juhlat jatkuu naapurissa
mä vain kirjoitan joka yö runoja
Jos sattuu naapuriin vain
törmäämään
se vaihtaa aihetta kuin itsestään
se rokkibändissä käy tuuraamassa
ja töissä arkkitehtitoimistossa
Voin kuulla äänet ja mä melkein nään
taas pöytää uuteen paikkaan siirellään
mut rikkomatta millään tunnelmaa
mun jälleen täytyy heille huomauttaa
Kovempaa vielä
vähän jos voi
ei koskaan liian lujaa musiikki soi
kun kaikki muut on jossain juhlimassa
mä vain kirjoitan koko yön runoja
Vähäsen vielä…
Siellä puhutaan niitä näitä vain
joka päivä on niin kuin lauantai
siellä katsotaan liigamatsia
kuuskytlukua ja teknojazzia
miten nopeaa on ensirakkaus
miten vaikeaa on kynnenlakkaus
joku manaa että ”onpa huono sää”
eikö olisi jo aika hellittää
Kovempaa vielä…
Vähäsen vielä…
Kovempaa vielä
vähän jos voi
ei koskaan liian lujaa musiikki soi
sen nuoren arkkitehdin kainalossa
nyt mä kirjoitan joka yö runoja