Mylly

Aamukasteen alle tulla minäkin voin,
harvoin nähtykään, kuka kulkee kavioin.
Kerran istuva on aitaan nojaten,
siinä vaiti seuraa myllymatkaan kadoten.

Eikä etene päivän ruska ruumenista,
seisovat kärryt käyntiajan aikana, ja
niitä minä yksin pelkään myllylle viedä,
sillä yksi on kadonnut ja toinen on tiellä.

Halkovat hallassa kulkua veräjälle vastaani:
ne päivällä painuivat.
Haihtuvat hyhmässä jälkeni kärryjeni kannoille:
ne päivällä painuivat.

Riippuu aidan riuku pientareella,
kunnes maatuu tahtoon kaskimaan.
Liikkuu hiipuvainen kuin sateella,
hiipii, kaihtaa jokaista askeltaan
luona myllyn.

Halkovat hallassa kulkua veräjälle vastaani:
ne päivällä painuivat.
Haihtuvat hyhmässä jälkeni kärryjeni kannoille:
ne päivällä painuivat.

Riippuu aidan riuku pientareella,
kunnes maatuu tahtoon kaskimaan.
Liikkuu hiipuvainen kuin sateella,
hiipii, kaihtaa jokaista askeltaan
luona myllyn.