Rauhaa vaan

Rauhaa vaan, ainoastaan
rauhaa vaan, rauhaa vaan

Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan
kun punertaa yllä ei kenenkään maa
En tiedä, miksi lähdimme sotimaan,
kun ei kumpikaan enää muista,
kumpi teki väärää tai oikeaa

Meidän kahden pyhä sota
meidät pian, se tomuksi jauhaa
Ellei se pääty rauhaan

Ei kaunaa, ei vihaa
ei sotaa, ei tulitaukoakaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
pauhusta purjehtimaan rauhan satamaan

Kaadutaan omaan kunniaan,
ellei pystytä sotakirvestä hautaamaan,
juoksuhautaan
Ei ole mitään rajaa, valtakuntaa,
mitä enää puolustaa
on vain koti-ikävä sotilaan

Ei kaunaa, ei vihaa
ei sotaa, ei tulitaukoakaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
purjehtimaan rauhan satamaan

Rauhaa vaan, ainoastaan
ei väärää, ei oikeaa
rauhaa vaan, ainoastaan