Maa on niin kaunis
Aamuyöstä laukun pakkasin ja lensin Afrikkaan
Taakse katsomatta, punaista maata kulkemaan
Silti maailman tuolla puolen mulle
Paikka pöytään katetaan
Ja huuruisessa ikkunassa tutut kasvot odottaa
Sinä iltana
Kun hyinen tuuli laulaa talon raoista
On haalistuneet kasvot valokuvassa
Näkyy pieni hahmo pihan portilla
Kävelevän kotiin
Varpaitteni välissä mä tunsin meren suolaisen
Ja jokaisilta kasvoilta luulin
Löytäneeni läheisen
Ja yöllä sillä lämpimällä hiekkarannalla
Mietin, näyttääkö vanhat kotikulmat
Vielä samalta ja muistaako ne mua
Sinä iltana
Vaikka näkis suurimman vesiputouksen
Sen juurella kaupungin kultaisen
On onni todellista vasta kun jakaa sen
Ja tänä iltana
Kun hyinen tuuli laulaa talon raoista
On haalistuuneet kasvot valokuvassa
Näkyy pieni hahmo pihan portilla
Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu
Takkatulen loimu silmiin heijastuu
Näkyy pieni hahmo teidän ovella
Mä olen tullut kotiin mä olen tullut kotiin
Seuraavana aamuna mä hiivin
Alakertaan uinuvaan katan hiljaa pöydän
Hyräillen jään muita oottamaan
On mulla sielu levoton ja seikkailijan pää
Silti tänä aamuna laukku pakkaamatta jää