Balladi huvijahdista
Kun huvijahtiin astuin, niin astuin unelmaan
Ja ihmettelin itsekin, miksi onnenpäivät osakseni saan?
Niin iloitsivat kaikki, paitsi siipirikko lokki
Ja lokkia talutellut synkeä laivakokki
Mietin: mies on sekaisin, kun väitti että olen
Laivassa, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen
No, hullut huutaa. Järkimies käy pöytiin vain ja syö
Kun Suomen ykkösyhtye soittaa hittikappaleita joka yö!
On taivaalla pomminäytös kun salissa, kannen alla
Moskovan sirkus kohtaa mestarit areenalla
Hauskanpidon laki: se on pyhä ja lopullinen
Laivassa, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen
Voi kuninkaiden vierelle käydä katrilliin!
Eipä aivan joka poika voi, mutta täällä aika moni tekee niin
Voi voittaa kultakäädyn, jos käyttää äänivaltaa:
Ken onkaan illan prinssi? Kuka näyttää prinsessalta?
Vireystaso vaihtelee vaan juhla on ikuinen
Laivassa, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen
Vaan kun prinsessalta kysyin, miksi kokkia syrjitään;
Onko onni hylännyt, kun muut pois kääntävät pään?
Hän nauroi: "öinen kymppi on usein aamun nolla
Vaan jos onni ei ole tätä, niin mitäs se mahtaa olla?"
Sitä mietin, kun öitä vietin kera painajaisten
Laivassa, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen
Huvijahti kiertelee ja kaukaa kiertää maan…
Niin kaukaa, ettei matkassa kohta mitään huvittavaa olekaan
Siis kuinka kauan vielä? Kukaan ei kai tiedä…
Saa eläviä ja kuolleita yksin vesi viedä
Naurulokki nauraa naurun pahaenteisen
Laivassa, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen
Kun taas on vuosi takana ja uutta juhlitaan
Ja seitsemättä kertaa kai seitsemättä merta seilataan
Jo kalvaa kaipuu kotiin, vaikka aistin kyllä senkin:
Se tunne repii, mutta vain minua, arvatenkin
Jos ääneen sanon sen, niin olen sakka pohjimmainen
Laivassa, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen
Niin etsin kokin käsiini ja vaadin vastaamaan:
"Kun astuin laivaan, astuinko hyvällä maulla varustettuun vankilaan?"
Hän sanoi: "Tässä toisen hyväuskoisen hölmön oppi:
Vaikka sainkin kattokruunun, vankikoppi on vankikoppi
Siis varo, mitä toivot, poika. Minä varonut en
Laivassa, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen."
Ja kun Suomea muistelen, niin kaipauksetta en
Tuskin oli mikään satumaa, vaan voitti seilaamisen
Jos voisi vielä siellä katsella aamunkoita
Tai mennä vanhaan metsään, ruokkia rusakoita…
Vaan haavekuvat hailakoituvat, aina loitontuen
Laivassa, josta ei pääse pois
Vaikka armon hahmon pilven piirrossa näin…
Armo, armo: mikset voisi katsoa tänne päin?
Kun joulun tullen kyseltiin, enkö viihdykään
Niin vastasin: "Kai voisinkin, jos voisin vaihtaa toiseen tämän pään
Sinne vyyhtiytyvät pelot ja turruttavat nesteet
Ja suuntaa vailla seilaus ja ainaiset vesiesteet
Niistä syistä mustaa lippua mastoon ompelen
Laivassa, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen
Kokki sanoi katsoessaan mereen kuohuvaan:
"Pääsääntöisesti ihmisen pitäisi kyllä pysytellä kotonaan."
Vaan ei jälkiviisaus maistu. On muutenkin huono vointi:
Mahassa merisairaus, kallossa kapinointi
Vaan jos sellaista mietinkin, olen rikollinen
Laivassa, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen
Jahti jatkaa matkaa, vain se nyt tiedetään
Ja tiedä, vaikka jatkaisi historian ikihämärään
Vaan moni viihtyy hyvin, parhaat päälle laittaa
Antavat vuosien vieriä, kun viini ja laulu maittaa!
Ehkä ovat löytäneet elämän tarkoituksen
Laivassa, josta ei pääse pois
Vaikka armon hahmon pilven piirrossa näin…
Armo, armo: mikset voisi katsoa tänne päin?
Näin elän, uskoa ruokkien: vielä valta vaihdetaan!
Niin laiva joutuu suuntaamaan – aivan sama minne, mutta satamaan
Vaan jollei sekään toimi, aion oppia lentämään
Vaikka lokki jaksaa nauraa, etten lennä mihinkään
No, mitään siinä häviä en, jos liikkeitä hahmottelen
Laivassa, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen
Jos unissani parahdan tai huudan apua
En silloin mieti meitä, vaan paria miljardia maakrapua
Jotka vapautensa saivat mutta silti pahoinvoivat
Kun sielujaan kutistavat ja toisiaan vartioivat
Saatuansa vapauden hukkaan heittävät sen
Eläen kuin laivassa, josta ei pääse pois
Laivassa josta ei pääse pois
Ja siitä vaivasta ei voi päästä pois
Kuin lopettaen hengittämisen