Kolmostie

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää

Kun lähdin, soi mielessäin laulut lakeuden
Vaan kauempaa viihtyisi kahleissani en,
sä pyysit että jään, vaan lähdin etelään
Kai kerran mä löytäisin määränpään

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää

Kun aurinko laskeutui laton meren taa,
niin tiesin, en sellaista nähdä enää saa.
Vaan kiiolat valojen, yön yllä talojen
Ja kaukana viittani viimeinen

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää

Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää