Ajatusten Valtaväylä

Kuu valollaan tienpiennarta valaisee,
mä ajan vaan ja yö varkain tummenee.
Vaan kotiin päin, en matkaani vielä tee,
mut' mietteissäin talo hiljaa huokaisee

Taas havahdun, valot kaupungin lähenee,
ei aikaa kun auton vauhti hiljenee.
Vaan päädy ei, tähän kaupunkiin matkamies.
Työ miestä vei, sen jo jokainen kai ties.

Ajatusten valtaväylä kiitää kotiin päin:
Kuinka siellä menee, koska viimeksi sen näin.

Ajatusten valtaväylä kiitää kotiin päin:
Minut luokseen kutsuu, oven avaa tervehtien.

Taas savukkeen hehku peilissä kiiltelee
ja hiljalleen matka taittuu, etenee.
Taas aikanaan valo uuden loiston saa,
kai seuraavaan kylään täytyy lopettaa.

Ajatusten valtaväylä kiitää kotiin päin:
Kuinka siellä menee, koska viimeksi sen näin.

Ajatusten valtaväylä kiitää kotiin päin:
Minut luokseen kutsuu, oven avaa tervehtien.

Ajatusten valtaväylä kiitää kotiin päin:
Kuinka siellä menee, koska viimeksi sen näin.

Ajatusten valtaväylä kiitää kotiin päin:
Minut luokseen kutsuu, oven avaa tervehtien