Hihnalla
Tyttö herää herätyskellon ääneen
peilistä näkee tytön yksin jääneen
aamupäivä töissä, aika hidastuu
hihnan ääressä hän tuntee olevansa joku muu
Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu
Oikeestaan itsekin sitä vois
ennenkuin lakastuu
Töistä kotiin, jääkaapin oven avaa
kaikki tämä on niin vakavaa
Kuppi teetä ja nukkumaan,
kello tikittää, minkä sille voi
tyttö, joka sängynlaidalla unelmoi
Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu
Oikeestaan itsekin sitä vois
ennenkuin lakastuu
Yöllä jäsenet ratkeaa,
kanttauskoneessa katkeaa
sormet ja pää
hihnanväliin jää
Saa potkut, pihalle paiskataan
lumihankeen raiskataan
Pelottaa, jos yksin jää,
oma pää
Viikonloppuna samaan pöytään istuu
mies, joka puhuu ja osallistuu
täystorvien suureen soittokuntaan
tuoppi kallistuu, tyttö ajattelee untaan
Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu
Oikeestaan itsekin sitä vois
ennenkuin lakastuu
Yöllä jäsenet ratkeaa,
kanttauskoneessa katkeaa
sormet ja pää
hihnanväliin jää
Saa potkut, pihalle paiskataan
lumihankeen raiskataan
Pelottaa, jos yksin jää,
oma pää
Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu