Uusi ihmiskunta

Äkkiä kun herään on aamu
Vaikkei mikään ole ennallaan
Tunnit seuraa toisiaan
Kasvot tuntuu vierailta
Kumma kun on sisälläkin säiden armoilla

Toin maahan sielua kun lähdit
Ei siinä paljon kertomista
Liput roikkuu märkinä
Olen aina väärässä
Yllättävän pitkä tämä keskikatu on

Ei tullut paratiisi vaikka meille siitä puhuttiin
Ei ollut siellä taivas vaikka vielä äsken luulin niin

Havahtuu patsaat elon puistoissa
Harhailee aamuun jaloin kivisin
Seppeleitä kuihtuneita
Ääniä ajan kuilusta
Kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee

Nousevat vielä siivilleen hohtaen suuret laivat
Kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin kauas
Kauas