Työt ja päivät

Huomiseksi luvattiin myrskyä minä valvoin koko matkan
Istuin ylhäällä ja mietin mitä siellä tekisin
Aamuseitsemän ei minään vuonna
Ei viikonpäivänä ei missään kuussa
Vilja mätänee pelloille kun on ajateltava tekojaan
Linnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalle
Ja vuoteessa on ruumis se on vielä lämmin
Mutta kuinka monta vuotta kuinka monta kuukautta

Yöllä kuulen kellojen soivan
Tässä tyhjässä talossa
Näen unta suuresta parantajasta
Toivon sinun nukkuvan

Sinä kesytät kylpyhuoneessa neljä mustaa lintua
Ne on avuttomia rumia paholaisen petoja
Kaikki tämä kuolema menee tekojemme edelle
Kirjoittaa uudemman runouden lausuu ääneti viimeiset sanat
Ja vaikka on kevät tuuli repii silmut puista
Nauraa koivukujalla rakastetun äänellä
olit ainoa johon luotin niin että saatoin pettyä
Nyt pidätän tätä itkua kunnes siihen tukehdun

Ja maa on kevyt käydä lumivalkoinen