Tämän runon tahtoisin unohtaa
Nousee valo taivaanrantaan
Kuin laulu suloinen
Ja maailman mustat hampaat
Ovat muistoa ja unta pakkomielteen kudosta
Kaikki sanat jotka lausuin kunpa olisi ollut
Käärmeenkieli pirunnyrkissä
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Jokin vihan olento
Raskain kuluin yli herkän maan
Enemmän kuin koskaan olen
Enemmän kuin tahtoisin tuuli vakavana huokaa
Tasangoilla kuutamo vihmoo lainattua kultaa
Veden tinapaperiin
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei tämän runon tahtoisin unohtaa
Hei, hei hei