Taivaanääreläiset

Kun olit sanonut mitä sanoit
kuulin
tuhannen oven
varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan
Kun olit sanonut
mitä sanoit näin risteytyvän teiden mutkiin
lakastuvan
tuhannen tienviitan

Ja räpäytit vain silmiäsi katsoit hetken muualle
kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat

Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut
riittäköön rakkaus vain
aamuun
Sulkekoon kuolema pettäjäin suut
en usko rakkauden
haamuun kalpeaan

Kun olit sanonut mitä sanoit
minun sisälläni kuoli
joku lapsi joka uskoi loputtomaan maailmaan
Kun olit sanonut mitä sanoit
olin vapaa tänne kulkemaan
missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään

Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi
ja otsallesi kuutamosta sirpale
siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi
ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden