Rusalkai

Tuokaa eteeni hänet ken istuu
Gayomartin kannella
Heittäkää eteeni maahan hänet
ken vielä uskaltaa uhmata
Ken tajua ei luomus olevansa
oman kuninkaansa tiedä
että elämänsä on vain unta ja valhetta

Mätänevien lasten tuoksuun
lihaan välissä hampaiden
muistot vangittu pyörään kidutusten
aikaan hidastettuun
murskaantuvien luiden musiikkiin
äänettömiin kuoroihin
nyljetyitten naamioihin
silmien sokeitten onkaloihin

Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä
loputon lupaus kivusta
rajaton tahto ja voima pahaan
yllään vain hiljaisuus kaikkeuden
musiikki särjetyitten luitten
kolkot kuorot kuolleitten
onkalot sokeitten silmien
ja naamiot nyljetyitten

Mustina kataraktien yöstä
nousevat laulaen kuolemaa
ihmisen kaltaiset eläjät varjojen
kuninkaan kalpeat käskyläiset
autiot jäljiltään ihmisten seudut
ja edellään kylmyys kävelee
lopulta löytävät etsittynsä
hän heitä astelee halaamaan

Niin herramme määrää
siis lähdemme matkaan
pian palatsiin metsästäjäin
saaliimme tuodaan