Parvatin tietäjä

On tähti kuin kevään aurinko ja planeetta itse Kevät
Sen puistot ja lähteet sen vuoret ja laaksot
Ja varjoisat polut ja aavikot

On paratiisin palatsit ja merien alla moottorit
Ne pitävät liikkeellä elämän leikissä
Satumaan maat ja kansat

Ei tänne tuu monikaan matkamies
Ei löydä tai tohdi saapua
On matka niin pitkä on vaaraisa tie
Ja turva sen varrella vähäistä

Vaan yksi tulee ja pakenee lävitse tuhanten tulien tunnelin
Läpi kuilujen ajan ja voimien pyörteen
Ja havahtuu lopulta laivassaan
Tuo aluksen patsaana leikkien alas kaukana erämaan piilossa
Ja etsijäin tieltä hän pakenee kauas
Ja aloittaa pisimmän matkansa
Hän kuulee on vuorilla iätön nainen kai mielipuoli tai tietäjä
Hän pappi on tähtien Kronoksen
Ja Mitran avainten kantaja

Löytääkö matkaaja määränsä yksikään kerro ei tarina
Vaan vuoret tietää ja polut kuiskii
He vuosia kulkivat yhdessä

Suunnitellen ja oppien toisistaan voimaa imien
He sekoittaa toden synnyttää tarun
He päättää nyt sodat saa loppua

On ruhtinaat suistuva istuimiltaan korkeilta ja kylmiltä
On kuninkaat sortuva maailma muuttuva
Portit on avoinna kaikille