Meidän Syntimme
Laulu on paikka, jossa suru etsii avaimia
Pölyttyneen pitkän mustan takin taskuista
Laulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiin
Löytyy nippu kultaisia lapsenhiuksia
Laulu on matka uuteen valoon, missä tuuli leikkii
Kauan sitten pudonneilla haavanlehdillä
Laulu on tukahtunut itku onnen tiellä
Joka väittää ettei kaikki ole menetettyä
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme suruun
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme
Suruun, sillä emme tiedä
Erheidemme kantomatkaa
Laulu on kaikki nämä sanat välillämme
Kulkematon pitkä tie, päivä kohoamaton
Laulu, välittömän tyydytyksen ansa
Paholaisen suurin työ - ettei häntä oo
Ja meri kiehuu, horisontti matala
Kuin esirippu joka turhaan kaipaa repeämistään
Kun laulu kulkee kaikki valheet kantaen
Ja tietää etten niitä nää, ne hetken lämmittää
Turhuutta vain
On ihoon raapustetut pyhät luvutkin
Turhuutta vain
Jokainen tyhjä aika, katkeroitunut
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme suruun
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme
Suruun, sillä emme tiedä
Erheidemme kantomatkaa
"anna meille meidän syntimme anteeksi!"
"anna meille meidän syntimme anteeksi!"
"anna anteeksi!"