Lepattajat

Mies on vieras it'selleen
Sydän hohkaa pelkoa satua, tarinaa
Sitä pakko toteuttaa kodittoman valloittajan
Sankaruutta tavoitella loimun lailla riehuin
Elämänsä todistaa kuin piirteet herkän käden
Kerran siveltimin piirtämät
Katoais liekkiin nauravaan!

Uninaisen poski hehkuu
Suuren tulen heijastumaa
Siellä sielun silmukassa palaa henki levoton
En tiennyt käden kuolevaisen
Voivan pyhää koskettaa
En tiennyt mikä voima!

Minulla ei ilman sitä minulla ei ole mitään
Minulla ei ole mitään

Tule aamu, tule ehtoo lepattajat lepattavat
Syliahjon kipunoihin unohtavat hornannielun
Että edes kerran hetken
Verran tietäis olevansa samaa juurta voiman!

Minulla ei ilman sitä minulla ei ole mitään
Minulla ei ole mitään

Kun katsoo suuren tyhjyyden
Ilkkuvaan ilvehahmoon
Ponnistaa tahtonsa ja repii
Viimein reiän varjoihin:
Hämärillä tiellä tyttö, tähtisilmä
Kultakutri
Taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty!