Konx om pax

Vielä äsken luulin ihminen on jalo
Riittävän kun turvan ympärilleen saa
Vaan se huutaa sotaa äärimmäistä julmuutta
Eikä luomakuntaan tuo aavistusta rauhasta

Rämmin järjen soilla jättömailla viisauden
Jospa kerran sokeuteni tunnistamaan opin
Se suojelua vailla ojentaisi sydämeni
Jokaiselle, joka sydänverta janoaa

Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa

Haluan vain kirjoittaa
Kasvaa rakkaan rinnalla tehdä työni hyvin
Virheistäni oppia nyt lasken päiviä
Ja mittaan öitä sillä
Kuinka opin ymmärtämään vihan sävyjä

Kaikki hyvin, lapset isä lähtee sotaan
Palvelemaan konetta
Joka kaiken tieltään niittää
Valta vallan kaataa heikot toistaan syö
Hännystelijöiden heimo kunniaansa kohoaa

Iltapäivä, pitelemme toisiamme käsistä
Mitään sanomatta sanat palaneet on loppuun
Taivaan korkeudessa
Liitelevät naakat mustina
Raunioista löytävät ne meidän tuhkamme

Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa

Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa