Ei Tästä Maailmasta
"Köh! Köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh!"
Tie viettää kohti merta, päällystämätön, kurainen
Pystysuora kalliolaiva seilaa mastot natisten
Jäykkään tuuleen, jäätyneeseen, kivisilmä tähyää
Paha leijuu vetten yllä, rakastelee itseään
Pieni piru muurin seinää vasten itkee itkuaan
Näkymätön aurinko on sammunut kai apeuttaan
Ei tästä maailmasta, rakkaani
Ei me olla tästä maailmasta
Ei tästä maailmasta, rakkaani
Ei me olla tästä maailmasta
Kello seisoo paikallaan hampaat rattaissa naristen
Rantaliejuun kuollut lintu siipi päätä suojaten
Odottaa ja odottaa
Hetken joskus vaihtuvan
Ja kivilaivan murenevan tuuhen karjuntaan
"Patsas puiston pimennossa katsoo tyhjää astiaa
Altaan jonka pohjan rikkoi vihan paino vimmassaan"
Ei tästä maailmasta, rakkaani
Ei me olla tästä maailmasta
Ei tästä maailmasta, rakkaani
Ei me olla tästä maailmasta
"Dialektiikassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että jokaisen lauseen
Voidaan katsoa sisältävän oman negaationsa.
Paradoksin luonteeseen puolestaan kuuluu olennaisesti,
Että se pirullisella tavalla käy aivan aavistamatta järkeen.
Itse istun muurin harjalla ainoassa mahdottomassa
Maailmassa, katson tähtien verkkaista Grand Prixiä.
Tiedän putoavani todennäköisyyksien kentän läpi
Ymmärtämättä paralleeliaksioomaa koskaan."