Jumala (Vain elämää kausi 7)
Hän on yksin, kukaan ei tuu juttelee
Koulun pihal katselee mitä muut tekee, hän kuuntelee, ne huutelee
Tekis mieli puhua, mut laittaa käden suun eteen
Tupakkajengin kundit nauraa ja osottaa
Ohikulkiessaan saattaa jaloille monottaa
On vaa parempi olla näkymätön ja hiljaa
Eikä ikinä lähtee mukaan siihen kilpaan
Kun hän kävelee kotitalon rappuu
Syvälle sydämeen sattuu
Isä on jo kännissä, äitiä ei näy missään
Ei saa luovuttaa, pakko pysyy käynnissä
Kyynelet valuu ei ymmärrä kohtaloaan
Jotain syvällä koht hajoaa
Niin paljon kysymyksii
Mut vastauksii ei kukaan anna
Joten huoneen nurkassa hän kysyy Jumalalta
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidän vapauttaa
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidän vapauttaa
Hän livahtaa ikkunast ulos, niin et isä ei nää
Vaikkei näkis enää koskaan, ikävä sitä ei jää
Nyt on muiden vuoro maksaa arvet
Reppu on pakattu matkaa varten
Ei oo yhtäkää kaverii, mut on kynä ja paperii
Hän haluu vaan et toiset ymmärtäs paremmin
Sit kiinnittää viestin sillan pieleen
Kiipee kaiteelle, hyppää ja virta nielee
Sit se kolahtaa, puhelin soi
Äiti vastaa ja romahtaa
Niin paljon kysymyksii
Mut vastauksii ei kukaan anna
Maassa polvillaan hän kysyy Jumalalta
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidän vapauttaa
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidän vapauttaa
Missä taivas on, missä Jumala on
Kun lauma polkee paikallaan
Missä kuningas, joka meidän vapauttaa